Tiivistelmä

Eläkekassa koostuu osakkaista, jotka ovat liittyneet kassaan hoitaakseen TyEL-vakuuttamisvelvollisuutensa. Suomessa alle prosentti TyEL:n alaisista työntekijöistä on vakuutettu eläkekassoissa, minkävuoksi ne ovat pieniä toimijoita työeläkealalla. Työn kirjoitushetkellä lakisääteistä TyEL-vakuuttamistahoitaa neljä eläkekassaa. Eläkekassojen edellytetään laskuperusteissa perivän vakuutusmaksuja osakkaiden maksamien palkkojen suhteessa, eikä ennalta määriteltyjen maksukomponenttien määräämä-nä kuten työeläkevakuutusyhtiöiden laskuperusteissa edellytetään. Tässä työssä käydään läpi, mitkätekijät vaikuttavat eläkekassojen vakuutusmaksutarpeeseen.

Eläkekassalle aiheutuu harjoittamastaan vakuutustoiminnasta kustannuksia vastuuvelan muutosten, kustannustenjakoon osallistumisen sekä sijoitustoiminnan kulujen myötä. Työn toisessa luvussa käydään läpi, miten eläkekassan taseella olevat vastuuvelkakomponentit käyttäytyvät. Kolmannessa luvussa esitetään pikakatsaus kustannustenjaon periaatteisiin, miten eläkekassan osuus kustannustenjaosta määräytyy ja miten vanhuuseläkkeiden rahastotäydennykset rahoitetaan. Neljännessäluvussa käydään läpi eläkekassojen vakavaraisuussääntelyä sekä sijoitustoiminnan järjestämistä.

Viidennen luvun alussa esitetään eläkekassan tuloslaskelman oleellisimmat komponentit. Samassa luvussa kootaan työssä aiemmin esitetyt asiat ja tuodaan esille, miten vakuutuskanta vaikuttaaeläkekassan kannattavuuteen. Tämän lisäksi luvussa selostetaan periaatteet, jotka kassan hallituksenon otettava huomioon vakuutusmaksutasoa määrätessään. Luvussa myös esitetään, miten kassan lisä-vakuutusvastuuta voidaan hyödyntää vakuutusmaksutason säilyttämiseen sijoitustoiminnan tuottojenheitellessä vuodesta toiseen.

Share Share Share