Altti Aurela (1934–2019)

Suomen Aktuaariyhdistyksen jäsen, filosofian maisteri, SHV-matemaatikko Altti Aurela kuoli 85-vuotiaana 12.12.2019 Helsingissä pitkäaikaiseen sairauteen. Hän syntyi Kullaalla 26.5.1934 kansakouluopettajaperheeseen, kirjoitti ylioppilaaksi Porin Suomalaisessa Yhteiskoulussa 1953, ja valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 1958 matematiikka pääaineenaan. SHV-tutkinnon hän suoritti vuonna 1971.


Altti Aurela

Työuransa vakuutusalalla Aurela aloitti Turussa 1958 vakuutusyhtiö Sammon matemaatikkona. Vuonna 1961 oli jo edessä suuremmat tehtävät, nimitys Kansaneläkelaitoksen (Kela) päämatemaatikoksi ja vakuutusteknillisen osaston päälliköksi. Se merkitsi myös perheen muuttoa Helsinkiin.

Kela oli 1960-luvun alussa yhtenä ensimmäisistä Suomessa siirtymässä automaattisen tietojenkäsittelyn laajamittaiseen hyödyntämiseen. Vakuutusteknillisen osaston päällikkö oli tässä pioneerityössä aivan keskeisessä asemassa ja hänen matemaattinen osaamisensa kysyttyä. Varsinaista tietojenkäsittelyn yliopistotasoista opetustahan ei tuohon aikaan Suomessa ollut lainkaan.

Lakisääteinen sairausvakuutus tuli Kelan hoidettavaksi vuoden 1964 alusta. Se edellytti kaikille kansalaisille annettavaa henkilön yksilöivää tunnusta. Mukana oloaan tämän tunnuksen, sairausvakuutusnumeron, kehittämisessä Altti vielä vanhoilla päivillään muisteli lämmöllä ja ylpeydellä.

Altti ei nuorenakaan nähnyt rooliaan pelkästään teknikkona vaan hän oli kiinnostunut asioista laajemminkin. Tästä ensimmäisenä esimerkkinä oli hänen osuutensa Reino Paasilinnan vuonna 1966 esitetyssä vakuutusalaa ravistelleessa ja suurta huomiota herättäneessä poleemisessa tv-dokumentissa ”Vakuutusasia on sydämen asia”.  Ohjelmaa seurasi keskustelu, jonka tarkoituksena oli tasapainottaa kärkevää ohjelmaa. Toisin kävi. Keskustelussa mukana olleet kaksi vanhempaa vakuutusalan edustajaa olivat täysin altavastaajia suhteessa Paasilinnaan ja keskustelussa asiantuntijana mukana olleeseen Aurelaan. Osia keskustelusta löytyy täältä https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/07/17/vakuutusasia-sydamen-asia?page=4.

Kelan tasaeläkelinjaan tyytymätön Altti siirtyi vuonna 1972 Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton ja Jälleenvakuutus-Varman toimitusjohtajaksi. Vuonna 1973 hänet nimitettiin STM:n vakuutusosaston osastopäälliköksi ja ylijohtajaksi. Hän toimi samalla myös sekä Eläketurvakeskuksen että Merimieseläkekassan hallituksen puheenjohtajana.

Vakuutusosaston päällikkyys oli keskeinen Suomen vakuutustoiminnan kehittämisen kannalta. Kuuluihan osastolle sekä sosiaali- että yksityisvakuutusta koskevan lainsäädännön valmistelu ja lisäksi vakuutuslaitosten valvonta. Altin osastopäällikköaikana erityisesti eläkepolitiikka oli merkittävän kehittämisen kohteena. Se oli myös poliittisen kiistojen kohde.

Ns. historiallisen kompromissin tuloksena sovittiin kansan- ja työeläkkeen työnjaosta. Siihen liittyi neliosainen ohjelma kansaneläkkeiden parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Tässä Altin rooli oli keskeinen, samoin kuin ns. sove-uudistuksessa, jossa sairaus- ja työttömyysetuudet pantiin verolle ja niitä samanaikaisesti korotettiin.

Sove-uudistuksen hallituksen lakiesitysten valmisteluaikataulussa keväällä 1981 vakuutusosasto ja sen päällikkö joutuivat keskelle tulista hallituksen kaatamisyritystä. Pääministerin ja sosiaaliministerin välisessä riidassa Altti selvisi hienosti tiukan asiallisella virkamiehen otteella, eikä hän antanut virheellisten väitteiden vaikuttaa asian käsittelyyn osastolla tai valtioneuvostossa.


Kymmenvuotisen osastopäällikköajan jälkeen Altti siirtyi Merimieseläkekassan (MEK) toimitusjohtajaksi vuoden 1983 lopulla. MEK:ssä Altti uudisti ja nykyaikaisti toimintatapoja. Merkittävä uudistus oli kassan liittäminen muun yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän eläkekustannusten ns. tasausjärjestelmään, jolla turvattiin kassan taloudellista asemaa myös tilanteessa, jossa kassassa vakuutettu henkilömäärä laskisi voimakkaasti.

Altti oli ilmeisesti ajatellut MEK:n toimitusjohtajuuden ns. eläkeviraksi. Toisin kuitenkin kävi. Vuonna 1986 Alttia pyydettiin toimitusjohtajaksi Kansa-yhtymään (Eka-konserniin) kuuluneeseen Eläke-Kansaan. Harkinnan jälkeen Altti suostui.  

Eläkeyhtiönä Kansa oli suhteellisen pieni, mutta sen toiminta oli selväpiirteistä ja asiakaskunta vakiintunutta. 1990-luvun suuri lama kuitenkin muutti kaiken. Eka-konserni ajautui vaikeuksiin. Likviditeettikriisisään Eka-konserni lainoitti osiaan aiemmin moitteetta toimineen ns. yhteiskassajärjestelmän kautta Eläke-Kansan varoilla. Eläke-Kansalle ei paljon muuta mahdollisuutta jäänyt kuin hyväksyä tehdyt toimet jälkikäteen. Ekan ajauduttua konkurssiin myös Eläke-Kansa joutui selvitystilaan.

Altti jäi eläkkeelle 1994. Eläke-Kansan konkurssipesä esitti kuitenkin Eläke-Kansan johdolle kymmenien miljoonien markkojen vahingonkorvausvaatimukset. Oikeudenkäynnit kestivät vuosia. Aika oli Altille erittäin raskasta. Vaatimukset olivat suuret ja olihan tilanne muutenkin erikoinen: uhrista oltiin tekemässä syyllistä. Vihdoin vuonna 1999 oikeus totesi syytteet aiheettomiksi. Tapahtumista vuonna 2000 tehdyn tv-ohjelman litterointi löytyy täältä  https://yle.fi/aihe/artikkeli/2000/01/17/kansa-taisteli-juristit-laskuttavat-kuka-olikaan-vastuussa-siita-etta.

Henkilönä Altti oli ystävällinen, hyvää tahtova ja hyvään uskova. Hän oli laajasti kiinnostunut elämän eri ilmiöistä. Keskustelut hänen kanssaan olivat inspiroivia. Hänellä oli pohdiskeleva ja usein polveilevakin keskustelutapa, mutta johdonmukaisuus ei silti kadonnut. Kirjoittaa Altti osasi. Hän kirjoitti koko elämänsä, tuhansia muistioita, kirjeitä ja muistiinpanoja. Ne ovat useimmiten polveilevaan puheeseen nähden hämmästyttävänkin täsmällisiä ja iskeviä.

Perhe ja sukulaiset olivat Altille tärkeitä. Nuorempana ahkeralta työnteolta jäi aikaa myös matkusteluun perheen kanssa. Eläkepäivien kohokohtia olivat tapaamiset sukulaisten ja ystävien kanssa Espoonkartanon entisiltä mailta hankitussa Skogstorpin rintamamiestalossa. Sitä ympäröi neljän hehtaarin pelto- ja metsäpalsta, jota maalaispoika nautinnolla hoiti.

Alttia jäävät kaipaamaan lasten, lastenlasten ja sukulaisten ohella laaja ystävien joukko.

- Jorma Aurela, Kari Puro, Jukka Rantala 15.1.2020


Harri Lonka (1931–2018)

Filosofian tohtori Harri Arvid Lonka syntyi Kouvolassa 1.12.1931 ja kuoli Helsingissä 7.12.2018.

Hänen isänsä oli rautatieläinen, konduktööri. Perheeseen syntyi kolme lasta, joista Harri oli keskimmäinen. Hän oli hyvin lahjakas. Kouvolan Lyseossa hänen todistuksensa keskiarvo oli yleensä 10, mikä tuohon aikaan oli äärimmäisen harvinaista. Ylioppilaaksi hän tuli vuonna 1950 ja sai Suomen Kuvalehden palkinnon ylioppilasaineestaan.


Harri Lonka

Fysiikan opinnot alkoivat samana vuonna Teknillisessä korkeakoulussa, mutta vuoden opiskelun jälkeen hän huomasi matematiikan olevan kuitenkin lähinnä sydäntään. Hän valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi keväällä 1955 pääaineenaan matematiikka ja sivuaineinaan fysiikka ja tähtitiede, kaikki erinomaisesti suoritettuina.

Opiskeluaikanaan hän antoi yksityistunteja matematiikassa. Yhdestä hänen oppilaastaan tulikin hänen puolisonsa vuonna 1954. Inkeri Kääriäinen oli kouvolalaista liikemiessukua. Heille syntyi neljä lasta.

Varusmiespalveluksensa hän suoritti 1956–57 ja oli koko Reserviupseerikurssin 92 priimus. Hänet palkittiin Suomen Reserviupseeriliiton kunniamiekalla ja Suomen kenttätykistön säätiön plaketilla.

Filosofian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti vuonna 1960 ja väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1965.

Uransa yliopistoissa ja tutkijana hän aloitti jo opiskeluaikanaan hoitamalla tähtitieteellisen observatorion toisen toimistoapulaisen virkaa. Siitä lähtien hän oli monien muiden tavoin tieteen pätkätyöläinen. Hän hoiti eri yliopistoissa matematiikan assistentin, apulaisprofessorin ja professorin virkoja niin, että määräykset viran hoitoon kestivät vuoden kerrallaan. Kokemusta kertyi ympäri maata: Teknillinen korkeakoulu, Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja Vaasan Kauppakorkeakoulu. Ennen siirtymistään vakuutusalalle hän hoiti usean vuoden ajan talousmatematiikan professorin virkaa Vaasan Kauppakorkeakoulussa.

Vakuutusalan Tilastokeskus oli erittäin tärkeä tekijä erityisesti vahinkovakuutuksessa 1990-luvun alkuun saakka. Sinne kerättiin eri vakuutuslajien vahinkotiedot lähes kaikilta vakuutusyhtiöiltä, jotta vakuutusmaksujen määrittelyssä olisi yhteinen tietopohja. Ne olivat eri lajiyhdistysten käytettävissä määrättäessä kunkin vakuutuslajin yhteisiä tariffeja. Tämä maksukartelliksikin luonnehdittava käytäntö jatkui lähes siihen asti, kun kilpailulainsäädäntöä uudistettiin Suomen liittyessä Euroopan Yhteisöön. Tämän keskuksen johtoon Harri Lonka kutsuttiin vuonna 1978.

On luonnollista, että alalle tultuaan hän tuli myös Suomen Aktuaariyhdistyksen jäseneksi. Kun yhdistys sai järjestettäväkseen kansainvälisen aktuaarikongressin, hänestä tuli tiedetoimikunnan puheenjohtaja kongressikomiteassa. Toimikunnan ensimmäinen tehtävä oli valmistella Suomen kongressin pääteemat päätettäväksi kansainvälisen aktuaarien yhteisorganisaation International Actuarial Associationin (IAA) hallituksen kokouksessa vuonna 1984.

Uutena teemana oli kongressissamme jälleenvakuutus. Sen tutkimukseen aktuaarienkin näkökulmasta oli tosiaan aihetta, sehän aiheutti vakavia tappioita suomalaisillekin vakuutusyhtiöille 1980-luvun loppupuolella. Toinen uusi teema oli sijoitustoiminta, minkä riskien mallintaminen, seuraaminen ja raportointi on tänä päivänä keskeinen osa vakuutusmatemaatikkojen työtä.

Kongressiin osallistui heinäkuussa 1988 runsaat tuhat aktuaaria viidestäkymmenestä eri maasta ja seuralaisineen osallistujamäärä ylitti kaksituhatta. Tieteellinen ohjelma Finlandia-talossa kesti viisi päivää, ja niissä esitetyt tutkimukset ja artikkelit koottiin viiteen kongressikirjaan. Kirjoitusohjeiden laatiminen, kirjoitusten esilukeminen ja kommentointi kirjoittajille, niiden painokuntoon saattaminen ja oikoluku oli kongressikomitean tiedetoimikunnan vastuulla.

Suomen Aktuaariyhdistyksen hallituksen jäsen hän oli 1984–90, josta viimeiset kolme vuotta varapuheenjohtajana. Hän piti myös useita esitelmiä yhdistyksessä. Kansainvälisen aktuaarien yhteisorganisaation IAA:n hallituksen jäsen hän oli vuosina 1984–88.

Ansioistaan hänet nimitettiin Suomen Aktuaariyhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 2005.

Harri Lonka oli nimensä mukaisesti pitkä mies, lähes kaksimetrinen. Kun hän oli paikalla, hänet huomattiin. Hän oli sosiaalinen ja laaja-alainen henkilö, jonka seurassa myös viihtyi. Hänen elämänasennettaan kuvaa hyvin eräs kesäinen päivä perheen kesäpaikalla, jonne oli kutsuttu joukko aktuaareja puolisoineen. Tilaisuus avattiin huvimajassa, jonka nimi oli Turhala. Siellä Harri toivotti vieraat tervetulleiksi teemalla ”Tärkeyden turhuus ja turhuuden tärkeys”.

- Paavo Pitkänen 28.1.2019


Matti Kurimo (1927-2018)

Filosofian maisteri, aktuaarijohtaja Matias (Matti) Juhani Kurimo kuoli 90-vuotiaana 27.3.2018 Helsingissä. Hän oli syntynyt 29.5.1927 Kiuruvedellä.  Hän avioitui Tuija Kreulan kanssa, ja heille syntyi kolme lasta.

Kurimo valmistui Helsingin yliopistossa filosofian maisteriksi vuonna 1951 pääaineenaan matematiikka. Hän suoritti toisena Suomessa aktuaaritutkinnon eli SHV-tutkinnon (sosiaali- ja terveys­ministeriön hyväksymä vakuutusmatemaatikko) vuonna 1956.


Matti Kurimo

Kurimo työskenteli valmistuttuaan Rautatiehallituksen tutkijana ja Helsingin yliopiston tähti­tieteellisen observatorion assistenttina. Sen jälkeen hän siirtyi vakuutusalalle ja toimi Henkivakuutus­yhtiö Salaman apulaismatemaatikkona vuosina 1953–61.

Työeläkelaki (TEL) säädettiin vuonna 1961 ja saman vuoden lopussa perustettiin Eläkevakuutus­yhtiö Ilmarinen, joka kasvoi Suomen suurimmaksi eläkevakuutusyhtiöksi. Kurimo toimi 1.1.1962 alkaen Ilmarisen ensimmäisenä ylimatemaatikkona ja apulaisjohtajana vuodesta 1964 sekä aktuaari­johtajana vuodesta 1975 alkaen. Hän oli yhtiön johtoryhmän jäsen. Eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1987. Kurimo oli alusta pitäen 25 vuoden ajan keskeisesti kehittämässä työeläkevakuutuksen laskuperusteita vakuutus­maksujen ja eläkevastuiden laskemiseen.

Hän osallistui aktiivisesti Suomen Aktuaariyhdistyksen toimintaan ollen sen hallituksessa vuodesta 1964 ja puheenjohtaja vuosina 1967–70. Ansioistaan yhdistyksen toiminnassa ja aktuaarina hän sai kunniajäsenyyden vuonna 2005. Kurimo toimi pääsihteerinä Helsingissä vuonna 1988 järjestetyssä kansainvälisessä aktuaarikongressissa (ICA). Hän teki vakuutusmatematiikkaan liittyviä tutkimuksia, jotka julkaistiin kansainvälisissä aktuaarialan kongresseissa ja seminaareissa. Hän oli myös Suomen Matemaa­tikko- ja Fyysikkoliiton hallituksessa vuosina 1961–62.

Lahjakkaana matemaatikkona ja työeläkevakuutukseen perehtyneenä, ansioituneena asian­tuntijana hän saavutti kollegojensa luottamuksen ja arvostuksen. Hän toimi työeläkevakuutuksen vakuutusmatemaatikkojen yhteistyöelimen (laskuperustejaos) puheenjohtajana useita vuosia. Hän oli matemaatikkona työhönsä paneutuva ja aikaansaava.

Luonteeltaan Matti Kurimo oli vaatimaton ja julkisuutta kaihtava henkilö. Alaisiinsa hän suhtautui varauksetta luottavaisesti ja myönteisen empaattisesti. Hänen huumorinsa oli lempeän ystävällistä. Esimiehenä hän loi johtamalleen työyhteisölle miellyttävän ja kannustavan työilmapiirin.

Kurimon harrastus oli luonnossa liikkuminen, talvella murtomaahiihto. Retket suuntautuivat usein Lappiin. Hän oli innokas kaitafilmauksen ja valokuvauksen harrastaja. Kuhmon kamarimusiikki­festivaaleilla hän kävi säännöllisesti.

- Sakari Kuikka 17.4.2018 


Yrjö Romppainen (1951-2008) 

Yrjö Romppainen

Filosofian kandidaatti Yrjö Romppainen kuoli Helsingissä 27. tammikuuta. Hän oli 56-vuotias, syntynyt Mikkelissä 22. maaliskuuta 1951. Yrjö Romppainen valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1980 ja samana vuonna sosiaaliministeriön hyväksymäksi vakuutusmatemaatikoksi. Elämäntyönsä hän teki luottovakuutuksen parissa. Hän aloitti Eläketurvakeskuksessa luottovakuutustarkastajana 1977. Vuonna 1986 hänet nimitettiin luottovakuutusosaston matemaatikoksi ja luottovakuutusaktuaarina hän toimi 1990 - 93, jonka jälkeen siirtyi Vakuutusosakeyhtiö Garantiaan aluksi atk-päälliköksi ja vuodesta 1994 yhtiön aktuaariksi. 

Yrjö Romppainen oli iso mies, mutta hänen sisällään eli aina pikkupoika, jonka tuottamiin yllätyksiin ei voinut koskaan tottua. Hän tarttui aina toimeen suurella intohimolla, olipa sitten kyse vapaa- tai työajasta. Työtovereihinsa hän suhtautui ystävällisesti ja reilusti. Ei pahaa sanaa selän takana - ei koskaan. Hän saattoi yllättää lähimmät työtoverinsa 14. helmikuuta toivottamalla hyvää ystävänpäivää ja ojentamalla kullekin omin käsin paperiin käärityn pikku lahjan. Tässä lähipiirissä saattoi olla liki viisikymmentä henkeä. 

Esimiestensä tekemiin "virheisiin" hän puuttui välittömästi. Ehkä siksi hän ei saanut työstään aina kaikkea sitä kiitosta, mitä pohjimmiltaan herkkänä ihmisenä kaipasi ja olisi myös ansainnut. Jalkapallokentän reunalla junnuja opastavaa Ykää ei voinut sanoa kuiskaajaksi. Junnutyö oli hänelle tärkeää. Se näkyi ja ennen kaikkea kuului. Kun sen aika koitti, Yrjö harrasti omaksi ilokseen piirustusta ja maalausta. 

- Yrjö Turtiainen, Yrjö Romppaisen entinen työtoveri, 4.3.2008


 

Erkki Pesonen

Erkki Pesonen (1930-2006) 

Yhdistyksemme jäsen, filosofian tohtori Erkki Pesonen kuoli 23. marraskuuta 2006. Erkki oli 70-luvun ja 80-luvun alun tärkeä suomalaisen vakuutusmatematiikan ja erityisesti riskiteorian vaikuttajahenkilö. Hänen sekä Pentikäisen ja Beardin kirjoittama, jo klassiseksi muodostunut Risk Theory -kirja ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1969. Hän osallistui myös aktiivisesti Suomen Aktuaariyhdistyksen, IAA:n ja ASTIN:in toimintaan. Hän oli mm. IAA:n hallituksen jäsen sekä ASTIN:in puheenjohtaja 1975-1976. Suomen Aktuaariyhdistys kunnioittaa Erkki Pesosen muistoa. 

- Jarmo Jacobsson, Suomen Aktuaariyhdistyksen puheenjohtaja, 15.12.2006


Teivo Pentikäinen

Teivo Pentikäinen (1917-2006)

Suomen Aktuaariyhdistyksen kunniajäsen, professori Teivo Pentikäinen on kuollut 12.6. 2006. Työeläkejärjestelmän isäksikin kutsuttu Pentikäinen on ollut keskeinen vaikuttaja aktuaariyhdistyksen toiminnassa ja liittyi sen jäseneksi jo vuonna 1945. 

Pentikäinen oli syntynyt vuonna 1917 Viipurissa. Hän väitteli soveltavan matematiikan tohtoriksi vuonna 1947 ja saavutti vakuutusmatemaatikkojen keskuudessa kansainvälisesti arvostetun aseman. Sosiaaliministeriön vakuutusosaston päällikkönä hän toimi 1948 – 1961 ja oli keskeisin henkilö työeläkejärjestelmää suunnitelleessa eläkekomiteassa. Työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtajana Pentikäinen toimi vuodet 1962 – 1977. 

Vielä korkeaan ikään ehdittyään hän osallistui aktiivisesti aktuaariyhdistyksen kokouksiin ja niissä käytyyn keskusteluun sekä vaikutti voimakkaalla persoonallaan suomalaisen riskiteorian esillä pitämiseen. 

- 25.6.2006



Muistokirjoitukset voit lähettää yhdistyksen sihteerille.

Share Share Share